Tausta minulla on aikuisiässä aloitetussa motoristiharrastuksessa. Tai motorismi, koska en harrasta motoristeja vaan moottoripyöriä. Ja niissäkin tein kesällä 2010 valintani: vaihdoin ison matkapyörän Vespaan. Pienemmät kulut, kevyempi käsiteltävyys ja hitusen hauskempaa. Enempikin sain kun halusin.
Matkan valmistelu oli loppuviimeksi aika vaatimatonta. Koska Vespallani oli ohjekirjan mukaan variaattoriremmin vaihto 500 km päässä, niin sen päätin vaihtaa ennen lähtöäni. Samoin uusia kuluneen takarenkaan, jonka irroitus tuli ajankohtaisesti vielä toistamiseenkin juuri ennen lähtöä renkaan venttiilin katkettua. Tulipa treenattua. Huoltovimman ollessa päällä päätin vielä puhdistaa ja öljytä ilmansuodattimen ennen lähtöä. Ja tankata. Ja siinä se sitten olikin. Perushuollettu menopeli täynnä menohalua ja menovettä valmiina. Ja kuski koreana.
Varusteet olin pohtinut etukäteen. Teltta ja makuupussi löysivät paikkansa etutelineeltä. Hätämajoitteena toimimisen lisäksi niiden tehtävä on tasapainottaa kuormaa. Etutelineen tavarat sijoitin mustaan, suomalaiskansalliseen lepattavaan jätesäkkiin - seuraavalle reissulle keksin kyllä jonkun näppärämmän pakkauksen: batman-style Vespa ei ehkä ole se mitä uljaalta mustaltani odotan. Moottoripyöräreissuissa olin jo oppinut, että pakattu ajopeli on helposti taka- ja yläpainoinen. Siispä tietoisesti pakkasin kuormani niin keskelle ja alas Vespaa kuin mahdollista.
Satulan alle sijoitin Vespan yöpeitteen ja ilmatäytteisen makuualustan sekä työkalut. Työkaluja otin mukaan hieman normaalia enemmän mukaan, koska olin nyt liikkeellä yksin. Pieniä hylsyjä, 13-, 15- ja 17 mm lenkkiavaimet, kuusiokoloavaimia 2 kpl, ja torx-kärki, joka sopi hankkimaani minihylsysarjaan. Jakoavain ja muutamia muita perus ruuvikärkiä. Niin ja eristysnauhaa. Yhdet pihditkin. Ajattelin kuitenkin, että vian osuessa kohdalle olen mahdollisimman omavarainen: ennakoin kielimuuria etelään ajaessani.
Laukut rajoitin kahteen. KAPPAn putkimallinen oli ns. hotellipakkaus, jossa ovat vaihtovaatteeni, pesuvermeet yms. ja lisäksi sen päätytaskuun mahtuvat sadevarusteet. Sadesuojalla varustetun putkilaukun kiinnitin takamatkustajan paikalle kahdella mustekalalla, jotta se olisi helppo irrottaa tankkauksen ajaksi.
Takalootaan sijoitin motoristikaudelta jääneen tankkilaukun, joka malliltaan on käytännöllinen, ja jonka voisin ottaa tauolla mukaani, kun halusin sijoittaa kypäräni takapoksiin. Arvoesineiden lisäksi säilytän tankkilaukussa sellaisia varusteita, joita kuvittelen tarvitsevani päivän aikana (kartat, kamerat, juomapullot jne). Vespan takapoksi on sen verran tilava, että sinne jäi vielä ylimääräistäkin tilaa käytettäväksi tarvittaessa matkan aikana.
Ajovarustevalinta oli kohdallani epäonnistunut. Päätin, että pärjään nahkatakilla ja farkuilla enkä raahaa mukanani moottoripyöräilystä tuttua raskaampaa ajopukua. No mokkatakkimiehen seikkaillessa mieli muuttui: tuulessa ja sateessa kaipasin parempaa ajoasua - ensi kerralla sellainen on matkassa. Nyt ajokelit vaihtelivat 20-25 asteen välillä... jos mittarissa on 30 astetta niin mieli voisi olla toinen. Sadeasu minulla toki oli mukana, mutta sekin sellainen kevyehkö, jonka kuvittelin riittävän vespamiehen matkaan. Se kyllä toimi niin hyvin kuin odotinkin - -jos ehdin sen ylleni vaihtaa :D
Harkinnassa minulla oli vielä ottaa mukaan 2-3 dl moottoriöljyä pahan päivän varalle sekä litra bensaa. En kuitenkaan niitä ottanut, kun ajattelin että haisevat kuitenkin ajovarusteiden seassa. Jälkeen päin ajateltuna olisivat ehkä vähentäneet niskajännitystä - erityisesti se varabensa. Vararengaskin voisi olla kiva, tai ainakin sellainen vaahtospraypaikkauspullo on varmaan hyötyvaruste silloin, kun seikkailee Baltiassa. Baltian kokemukseni vuodatan blogini seuraavassa osassa.
Matkan valmistelu oli loppuviimeksi aika vaatimatonta. Koska Vespallani oli ohjekirjan mukaan variaattoriremmin vaihto 500 km päässä, niin sen päätin vaihtaa ennen lähtöäni. Samoin uusia kuluneen takarenkaan, jonka irroitus tuli ajankohtaisesti vielä toistamiseenkin juuri ennen lähtöä renkaan venttiilin katkettua. Tulipa treenattua. Huoltovimman ollessa päällä päätin vielä puhdistaa ja öljytä ilmansuodattimen ennen lähtöä. Ja tankata. Ja siinä se sitten olikin. Perushuollettu menopeli täynnä menohalua ja menovettä valmiina. Ja kuski koreana.
 |
| Vespa pakattuna ja valmiina laivaukseen. |
Satulan alle sijoitin Vespan yöpeitteen ja ilmatäytteisen makuualustan sekä työkalut. Työkaluja otin mukaan hieman normaalia enemmän mukaan, koska olin nyt liikkeellä yksin. Pieniä hylsyjä, 13-, 15- ja 17 mm lenkkiavaimet, kuusiokoloavaimia 2 kpl, ja torx-kärki, joka sopi hankkimaani minihylsysarjaan. Jakoavain ja muutamia muita perus ruuvikärkiä. Niin ja eristysnauhaa. Yhdet pihditkin. Ajattelin kuitenkin, että vian osuessa kohdalle olen mahdollisimman omavarainen: ennakoin kielimuuria etelään ajaessani.
Laukut rajoitin kahteen. KAPPAn putkimallinen oli ns. hotellipakkaus, jossa ovat vaihtovaatteeni, pesuvermeet yms. ja lisäksi sen päätytaskuun mahtuvat sadevarusteet. Sadesuojalla varustetun putkilaukun kiinnitin takamatkustajan paikalle kahdella mustekalalla, jotta se olisi helppo irrottaa tankkauksen ajaksi.
Takalootaan sijoitin motoristikaudelta jääneen tankkilaukun, joka malliltaan on käytännöllinen, ja jonka voisin ottaa tauolla mukaani, kun halusin sijoittaa kypäräni takapoksiin. Arvoesineiden lisäksi säilytän tankkilaukussa sellaisia varusteita, joita kuvittelen tarvitsevani päivän aikana (kartat, kamerat, juomapullot jne). Vespan takapoksi on sen verran tilava, että sinne jäi vielä ylimääräistäkin tilaa käytettäväksi tarvittaessa matkan aikana.
Ajovarustevalinta oli kohdallani epäonnistunut. Päätin, että pärjään nahkatakilla ja farkuilla enkä raahaa mukanani moottoripyöräilystä tuttua raskaampaa ajopukua. No mokkatakkimiehen seikkaillessa mieli muuttui: tuulessa ja sateessa kaipasin parempaa ajoasua - ensi kerralla sellainen on matkassa. Nyt ajokelit vaihtelivat 20-25 asteen välillä... jos mittarissa on 30 astetta niin mieli voisi olla toinen. Sadeasu minulla toki oli mukana, mutta sekin sellainen kevyehkö, jonka kuvittelin riittävän vespamiehen matkaan. Se kyllä toimi niin hyvin kuin odotinkin - -jos ehdin sen ylleni vaihtaa :D
 |
| Seikkailu voi alkaa. |
Harkinnassa minulla oli vielä ottaa mukaan 2-3 dl moottoriöljyä pahan päivän varalle sekä litra bensaa. En kuitenkaan niitä ottanut, kun ajattelin että haisevat kuitenkin ajovarusteiden seassa. Jälkeen päin ajateltuna olisivat ehkä vähentäneet niskajännitystä - erityisesti se varabensa. Vararengaskin voisi olla kiva, tai ainakin sellainen vaahtospraypaikkauspullo on varmaan hyötyvaruste silloin, kun seikkailee Baltiassa. Baltian kokemukseni vuodatan blogini seuraavassa osassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti