MÄRKÄ UNI

Ennustus voi joskus pitää paikkansa. Silloinkin kun niin ei haluaisi. Puhun nyt siis sateen ennustamisesta. Ajelin päivänä muutamana Helsinkiin ja ennusteen mukaan keli on koko matkan ajan mainio paitsi paluupäivänäni iltapäivällä sataa. Piti paikkansa.

Uhkaava sadekuuro tai saderintama

Kumma etten tuntenut lainkaan kiitollisuutta meteorologien erinomaisille ennustuksille. Lähtiessäni Helsingistä kohti Hämeenlinnaa tunsin vahingoniloa, koska pilvenhattaraakaan ei näkynyt - ne alkoivat väijyä vasta matkalla. Niinpä ajatukseni alkoi muuttua. Mutta entäs sitten jos sataa? Eihän minua tai Vespaani sokerista ole tehty? Mietin kauniita muistoja sateesta ja keksin niitä kaksi.

Kerran ajoin Tallinnasta Riikaan väistellen sadepilviä ja pääsinkin kuivana perille. Paitsi lähes viimeisissä valoissa kun seisoin vespan kanssa autojonon keskellä ns keskikaistalla... silloin se taivas repesi ja mokkatakkimies sai tuntea mitä rankkasade on. Arvaa harmittiko? No ei harmittanut. Huvitti. Olin näet jo kieleni päällä muotoillut facebookia varten päivityksen meikäpojasta joka kuin heilahtamalla kulki sadekuurojen välissä ja ohitti ne kaikki. Päivitystä ei tullut.

Toinen mukava muisto tulee partiosta ja se on laulu (poimittu Jämsän Jokipartion sivuilta).

OOTKO KULKENUT SÄ SADEPILVEN ALLA

Ootko kulkenut sä sadepilven alla, veden virratessa pitkin vaatteitas?
Ootko lyhentänyt matkaas laulamalla, onko laulu soinut eessäs, takanas?
Onko sulle tuttu ilo toveruuden, jota vaikeudet yhä voimistaa?
Ootko yhteistyöstä saanut innon uuden, joka sateessakin laulamaan sun saa?

Ootko seisonut sä yksin kesäyössä, leirin vaipuessa hiljaa nukkumaan?
Ootko huomannut sä oudon onnentunteen, silloin valtaavan sun mieles kokonaan?
Ootko tuijottanut liekkiin nuotiolla, nähnyt hiljalleen sen tuhkaan hiipuvan?
Ootko tuntenut sä uuden ajatuksen, jostain syvyyksistä sieluus nousevan?

(sävel: Paul Dresser, sanat: Kerttu Juva)

Mukava laulu. Jos et osaa niin opetan sen Sinulle. Siitä saa sateessakin hyvän mielen.

Kierretty sadekuuro tai saderintama

Ai niin. Takaisin Helsingin reissuuni. Kastuinko? No en kastunut. Olin katsonut tarkkaan meteorologien ennustuksen että mistä sateet tulee ja minne ne menee ja valitsin reitin sille alueelle mistä sateet oli jo tulleet. Koukkasin siis selustaan. Mutta muistuipa mukava laulu kuitenkin mieleeni.

Meteorologit on oikeasti eteviä. Oikeita velhoja. Harmi etteivät aina näytä kykyjään.

P.S. Naapurikin oli katsonut sääennusteen ja tiesi ajosuunnitelmastani. Kaikkihan luulevat että ajan mopolla pitkiä taipaleita vaikka tuo onkin 300 kuutioinen. 

- Kastuitko?,  hän kysyi venytellen ja vähän kuin ilkkuen. Sellainen kuuluu vähän kuin tähän lajiin. 

- Olihan siellä paikoin märkää, sanoin. Vaikken oikeasti kastunut. Mutta sellainen kuuluu vähän niinkuin tähän lajiin. Olla arjen sankari. Yksi kaikkien puolesta.