Kansallismaisemien kirjossa on monenlaisia kohteita. Kaksi täysin vastakkaista miljöötä sijaitsee vain 60 km päässä toisistaan. Äkkiseltään ei tule ajatelleeksi, että ihailtavaksi tarkoitettu maisema tai kokonaisuus voi olla yhtä hyvin moderni kuin että se huokuisi mietteitä kaukaa menneisyydestä. Molemmissa lienee sanoma kulkijalle.
 |
| Mallioppimista. Aiheina lähellä ajaminen ja jonotus. |
Espoon Tapiolaan lähdin ihan varta vasten. Maalaispojalle on mielenkiintoista jo pelkästään jonottaa kehätiellä pitkissä autojonoissa - jotenkin autolla se käy luontevammin kuin Vespan viemänä. Mutta selvisin. Itse Tapiolan löysin helposti, mutta kun yritin päästä parkkiin johonkin sellaiseen paikkaan missä saisin Vespasta ja modernista rakennusympäristöstä ryhmäkuvan niin enpä siinä onnistunut. En loppujen lopuksikaan. Ainoat vähän sinne päin olevat parkkipaikkamaisemat olivat niin tavallisen näköisiä ostareita, etten kehdannut niitä tähän laittaa. Joku väittäisi että olen käynyt Maunulassa. Ja oikeasti SE parkkipaikka, johon kulkimeni parkkeerasin oli NIIN sokkeloissa, että en tiedä montako kieltomerkkiä ohitin mennessäni. Uskova ja maalta saa paljon anteeksi. Onneksi.
Espoon Tapiolan liikennekaupunkia kun katselin, niin opin ymmärtämään mistä se kaikki liikennekulttuuri on peräisin. Ajelun ydin ei olekaan maisemien ihailu, vaan kuljettajalla on täysi työ pysyä aitojen välissä ja yrittää sieltä löytää valoa pilvenpiirtäjien lomasta. Herttaista sinänsä, että liikennekaupunkiinkaan ei ole loihdittu pakoa todellisuudesta. Ei - siihen on katettu koko totuus.
 |
| Uutta ja vanhaa. |
Itse Tapiola oli erilainen kuin muistinkaan. Lapsena varmaan poikennut viimeksi. Sellaisenaan yhdistelmä futurismia ja modernia joka on omalla laillaan muuttunut jo historiaan jääneeksi tulevaisuuden haavekuvaksi. Tulee vähän mieleen Dannyn ja Armin englanninkielinen
Tahdon Sulle Olla Hyvin Hellä-video. Aikansa tulevaisuusvideo menneisyydestä.
Oikeasti en arkkitehtuurista ymmärrä mitään. Mutta olihan se kiva katsella Tapiolaakin. Erilaista Suomea. Huomata, että kivikylälläkin on tulevaisuutensa. Ja että sielläkin voi olla rauhallista. Kesäisessä betoniviidakossa huokuu myös rauha - ehkä se vilske ja vilinä onkin kesäaikaan enemmän uimarannoilla kuin rakennuselementtien piirittämässä todellisuudessa.
PORVOO
Toisenlaista todellisuutta menneisyydestä kävin katsomassa niin ikään päiväreissulla.
Porvoonjokilaakso ja Wanha Porvoo loivat jo lähteissä mielikuvan Astrid Lindgrenin lastenkirjamaisemista. Vanhasta kirkosta, pienistä puutaloista ja rantamakasiineista. Odotukset siis Tapiolan jälkeen olivat melko kovat.
 |
| Porvoon kirkko. |
Hämeenlinnasta kun ajelee Hausjärven ja Ridasjärven kautta pujotellen Mäntsälään, niin päätyy kivan mutkaisille peltoaukeaa halkovaan tieverkostoon, jossa on suorastaan nautinto ilman navigaatiovehkeitä suunnata kohti Porvoota pelkän vaiston ja hyvän onnen varassa. Perillä Porvoon kirkko sijaitsee mäen päällä. Kirkko keskellä kylää. Siitä alaspäin vievät kiviset kujat ovat sitten sitä Vanhaa Porvoota. Häly on siirretty muutaman korttelin päähän väljemmille väylille.
Lievästi myönnän pettyneeni, kun vanha kaupungin osa oli joko pelkkiä asuintaloja tai käsityöläismyymälöitä. Yhdestä aioin ottaa kuvankin, mutta kaupallisista syistä kuvaaminen kiellettiin. Omistaja ei halunnut. Tuotteiden valmistajat pelkäsivät tuotevakoilua, kuulemma.
 |
| Mukulakiveä tai nupukiveä. Se vähän riippuu. |
Mielikuvani vanhasta kaupungista on sellainen, missä postinkantaja kantaa postia huushålleihin ja lihakauppias hymyillen heiluttaa ohikulkijoille kauppansa portailla. Hejssan. No tiedänhän minä, ettei se enää ole totta. Suorastaan lapsellinen ajatuskin. Nyt on jäljellä kunnostettuja rakennuksia, joista jotkut yrittävät ansaita elantonsa. Ja hyvä niin. Tämän hyväksyttyäni istahdin jäätelökioskin varjoon ja söin jäätelön. Ison tötterön. Strösselillä.
 |
| Porvoonjoki |
Pikkukaupunki elää uutta elämää. On uusi arki ja vanha, historiaksi muuttunut todellisuus. Jollain lailla se vanha todellisuus pitää museoida, jotta siitä riittäisi katsottavaa jälkipolvillekin. Joen rannassa on kiinnitetyinä muutama vene. Laiturilla nuori nainen lukee kirjaa omassa rauhassaan. Hänellä on varmaan loma.
Samaan aikaan kiireinen turisti asettelee Vespaansa jalkakäytävälle ja pahoittelee aiheuttamaansa häiriötä lastenvaunujen kanssa paikkaa ohittavalle pariskunnalle. Myös skootterikuskilla on loma. Ja oma rauhansa. Ja katso: kuva tuli.
 |
| Vespa ja Porvoon rantamakasiinit. |
LINKIT
Espoon Tapiola vähän hienommin esiteltynä
Porvoonjokilaakso
Vanha Porvoo ja sen historia. Oikea historia.
