 |
| Huomaamaton heijastin. Voin kuvitella pimeäajon hurman. |
Mutta olen jotain uutta kokenut tänä keväänä: elämäni lepakkomiehenä!! Ostin clubitutulta syksyllä polvipeiton Vespaani ja nyt on hankittu ekat kokemukset lepattimen käytöstä. Ensi tuntuma oli hauska. Kaupungissa suojaa mukavasti ja jos joku ei ole ennen katsonut perääni niin nyt niitä ihailijoita on ollut pilvin pimein. Niinpä se tarttui Vespaani kuin magneetti - magneetilla se kiinni olikin. Moottoritiellä lepatti ikävästi.
Ensimmäistä kertaa kokeilin peittoa (ikävä kyllä) samalla kun yritin tallentaa videolle kevään ensi metrit actionkameralla. Olisittepa nähneet mitä action merkitsee!!! Ensin kamera päälle, sitten polvipeiton vyö kiinni vyötärölle (jota riittää ilman toppavaatteitakin), sitten hanskat käteen, sopiva odottava ajoasento ja huraaaa... se liikkuu sittenkin. Ohos... kamera olikin lurpsahtanut ja kuvasi alaspäin. No hanskat pois, peitto irti, kamera suoraan..... niin ensin sen sammutin ja.... Totta: actionkamerani ei tallentanut todellista actionia!! Joka toisessa lähdössä mietin että olinko kameraa käynnistänytkään... Hymyilin silti ajaessani. Varmuuden vuoksi :)
Mutta vilimi syntyi. Eka oma. Vaan palataanpa polvipeittoon. Pariisissa ja Genevessä seurasin viime keväänä peiton käyttöä. Sujuvasti ne sen asettelee lähteissänsä ja sujuu se toki minultakin normaalioloissa ilman kameratemppuilua. Genevessä lämpötila oli 22 astetta kun näin yhden pukumiehen käyttävän polvipeittoa. Kysyin uteliaana että lämmön vuoksiko hän sitä käyttää vai onko kyse sittenkin ilmansaasteista ja liikenteen aiheuttamasta pölystä? Mies nauroi. Lämpöä hän tarvitsee. Ei hän sitä sitten enää kesällä käytä. Ja hei - - oikeasti oli kaksikymmentäkaksi (lue:22) astetta!!
 |
| Cezeta. Ruokaa mielikuvitukselle. Keväthuolto. |
Skoottereista saa helposti kyllä ilman viittaakin lentäviä tarinoita. Yksi ystäväni vitsaili kerran Cezeta-skootteristani, joka erehdyttävästi muistutti vesiskootteria ja hyvällä mielikuvituksella se voisi viilettää taivaalla vaikka kohti taivaan kantta. Hänen mielikuvituksessaan liidän jo korkeuksissa kunnes kone alkaa piiputtaa. Ja kun sitten pudottuani astelen tienviertä menopeliä työntäen, niin viereen tulee joukko ilkeämielisiä motoristeja pahat mielessään. Mutta ei ne pahaa tee. "Se nilkuttaa jo..", toteavat. Saahan sitä sanoa. Ei pilkka satu - -kunhan eivät potki ;-)
