MUISTO VAIN JÄÄ

...mutta kaunis muisto. Elätämme sitä mustien kuukausien yli kunnes valo alkaa loistaa tunnelin päässä: KEVÄT JA UUSI VESPAKAUSI!!!

Pihaskootteri vm 2013

Facebook on hieno keksintö, vaikka ei se kaikkien mielestä hieno olekaan. Minulle se on kuitenkin tuonut paljon hyvää mieltä, kun seuraan lajitoverieni kevään odotusta. Melkein jo marraskuussa kuulen ensi kiljahdukset kevään ensi merkeistä. Moottoripyörämessut saa joukon kirmaamaan vauhtinsa lähes juoksuksi. Ja sitten alkaa virittely tosissaan.

Vespani kesällä 2013.
Polttotyö a'la esikoispoikani.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin kuukauden kuluttua kaksi kolmesta on purkanut aikansa kuluksi ajopelinsä jo toisen kerran palasiksi maalatakseen vauhtiviivan jalkatilaan tms. tärkeän seikan vuoksi. Ja muilla alkaa ajokausi :)

Kaveri tuunasi kaupan Vespasta
mun skootterin kopion.

Toinen lähestysmistapa on haaveilla ja surffata netissä. Maailma on täynnä iiiihania linkkejä. Tämän talvikauden avainsana on ollut APE - tuo avolavavespa, jonka ajo-ominaisuuksista osaan vain "haaveilla". Toteutumaton unelma on ehkä hyvä unelma, mutta sitä apeilijoiden intoa kadehdin todella.

Tuntematon työtoveri
ilahdutti klemmaripaketilla
sairaslomani aikana.

Remppatallien kuvakirjoa on myös hauska selata talvi-iltojen iloksi. Vuokratallista parketeille on ollut tämän talven teema. Ja se lempeä sävy jolla peltikaverin talvehtimista kuvaillaan... uhhh... siinä jää Emmanuelletkin kakkokseksi. Ne kurvit ja muodot ja pellin pehmeys...

Epäonnistunut design elää pitkään.

Mitä? Luetko rivien välistä sarkasmia? Eheiii - luit väärin. Tämä on perisuomalaista kateutta. Yhteisöllisyyden kateutta, johon kuitenkin tämä vespa/skootterielämän virtuaalimaailma on tuonut hetken helpotusta. Olen siihen jäänyt lähes koukkuun. Klubin faceen, vespasivujen faceen, modien maailmaan, vespavideoihin ja niin... voihan video. Juutuupi pitää käsitellä joskus erikseen.

Vespailu (sorry kun kirjoitan tuotemerkillä mutta tarkoitan kaikenlaista muoviluotiskootterointiakin) on niin kiehtova harrastus, että se kiehtoo niitäkin joille oma menopeli on vain unelma. Tämän jutun kuvituksena on kavereitteni panostuksia aiheen ympäriltä. Unelman ei toteutuessaan tartte olla aina suuri - kunhan se tuottaa hyvää mieltä. Minulle vespailu on hyvän mielen harrastus.

Ja jos on käsistään tumpelo, niin ei se haittaa. Eihän se Vespakaan mikään virtaviivainen sporttituote ole aikanaan ollut kun sitä nyt katsoo. Mutta säälittävyydessään se on elänyt kautta vuosikymmenten ja päätynyt minunkin talliini :)