NAVETAN VINTILTÄ

Terveisiä navetan vintiltä. Niin - ei sitä aina tartte ajaa laittaakseen terveisiä. Voi myös vain haaveilla. Istua oman ajopelin äärellä hetken ja vaipua ajatuksiin. Ja kirjoittaa että "Terveisiä!" ja luulla että joku lukee.

Internet, tämä ihmeiden taikaloota, on tuonut ihan uuden ulottuvuuden harrastuksiin. Kesällä voi viilettää vespaillen vinhasti paikasta toiseen - talvella on ajamisen suhteen sitten hiljaisempaa. Mutta talven pimeydessä voi viritellä ajatuksia. Vain ajatuksia koska Vespan virittäjänä olen perin onneton - syntynyt peukalo mutterin sisässä.

Minusta on ollut hienoa odottaa lajitovereiden kanssa kimpassa kevättä. Hauskinta on että harvaa heistä tunnistaisin edes Easypartsin jonossa - jossa en ole koskaan edes käynyt. Eivät taidottomat niissä jonoissa viihdy - minä odotan kesää kynä kädessä. En tunnista näitä kevään odottajia myöskään silloin, kun kesällä kurvaamme vastakkain. Kypärähän kaikilla on päässä ja facebookin kuva muutenkin on ollut kuitenkin kahdeksan vuoden takaa. Tai scooterin merkki tai kuraläppä tai mopsi. Cafe Manuelassa tai Regatassa voimme istuskella nenät vastatusten ja näen vain mukavia ihmisiä. En tuttuja. Onko sillä jotain väliä? Ehkä ei.

Navetassa kevättä on odotettu aina. Kun laajennetaan navetan käsite nykyajan talleihin, niin tiettyä yhtenevaisyyttä on näkyvissä: tule kevät! olen valmis kevät!  Ja kun lumi sulaa niin ilmassa on sulaa hulluutta! 

Tulee mieleeni tilanne parin vuoden takaa kotini pihapiiristä, kun lintupoikue oli jättämässä pesäänsä. Yksi rääpäle, pienin ja vähäisin, ei uskaltanut lähteä. Mutta kaveri kannustivat. Olivat räystään reunalla tunti tolkulla ja odottivat viimeisenkin pyrähtävän liikenteeseen. Samaa henkeä olen nyt havainnut omien lajitovereiden kohdalla: kannustusta ja rohkaisua. Että "lähde!!".  Että "mene!!". Ja räystään reunalla odotamme kaikki että viimeinenkin irtoaa talliltansa. Ja sitten ajamme niin että pölisee. Ja pörisee.

Ja vielä sekin on yhteneväistä niiden navettaelukoiden kanssa - nyt puhun taas nautaeläimistä - että riemu on rajaton kun lumi lopulta kaikkoaa. Siinä meinaan aitaa katuu ja raitit rytisevät! Ja kaikkialta kuuluu kuittaus feispuukiin että "Hei me lennetään!" ja että "Katsokaa - ajan ilman järkeä!" ja että "Voi tätä vapauden tunnetta!".

Kevät. Virtuaali muuttuu todeksi. Kaveruus vaihtuu kehuskeluksi. Ei anneta näkyvä pilata näkymätöntä riemua. Ajellaan vaan. Ja moikataan tuntemattomia.