Kansallismaisemien bongauksessa osa kohteista on helposti tavoitettavissa - osa vaatii hieman enemmän valmistelua. Kun perusbongarina aikomukseni on lähinnä piipahtaa kohteessa - ei jäädä asumaan - niin Ahvenanmaan Sundin kansallismaisema ei istu peruskuvioon. Vaikka kuinka suunnittelin, niin väkisinkin yksi yö pitää olla reissussa. Ja kun asun Hämeenlinnassa niin mukavuussyistä päädyn kahden yön ratkaisuun.
|
Jo Ruissalon kohdalla on sisäsuomalaiselle nähtävää. |
Ahvenanmaalle olen tehnyt lukuisia retkiä fillarilla, mopolla ja muilla kulkupeleillä. Sinänsä uutta on siis aika vähän. Nyt suunnittelin retkeni siten, että matkustan Maarianhaminaan Turusta aamulautalla ja paluun teen seuraavana päivänä saaristoreittiä myöten. Näin pystyn hyödyntämään Ålandsfärjanin edulliset saaristolautat ja vähennän reissuni kustannuksia. Aamulautalle ehtiäkseni menen jo edellisenä iltana Turkuun ja yövyn hotellissa. Kohdalleni ei osunut tiistai, jolloin skootteristit kokoontuvat Manuelaan, vaan keskiviikko, jolloin Aurajoen jokirantaan kokoontuvat kaikki kaksipyöräiset pörriäiset. Siinäkin oli kohdetta minulle - vaan jatketaan: Ahvenanmaa tähtäimessä.
Laivalipun saaminen viimetimpassa osoittautui aika isoksi haasteeksi. Parin päivän soittopommitusten jälkeen tärppäsi ja vasta sen jälkeen aloin suunnitella paluureittiä yksityiskohtaisemmin. Viking Linen punainen paatti vei minut aamupäivällä Maarianhaminaan. En muistanutkaan kuinka se kaupunki on kesää ja turismia tulvillaan. Viihdyn siellä - olen aina viihtynyt. Siellä asuu kansa, joka on ylpeä maakuntansa väreistä. Ja joka esittelee avoimesti jokaisen juhannussalkonsa pitkänä perinteenä.
|
Ei yski ei. Ei vielä. |
Asenne - se on siellä kohdallaan. Mietin siellä liikkuessani että ahvenanmaalaisuus heijastuu minulle jonkinlaisena asenteena, vaikka maisemia tulin katsomaan. Juuri vierailuni päivänä satamakortteleissa on meneillään "maamoottorien kokoontumisajo". En malttanut millään jatkaa sieltä matkaani, kun katselin kylän pappojen innostusta yskähtelevän moottorin yskähtäessä kahdesti, ja kun sen yskähtely muuttui hiljalleen tasaiseksi köhinäksi. Ja se käy. Oih tuota miehistä tunnetta tekniikan hallitsijana!! Voiko noin pienessä rakkineessa asua onni? Tuskin - kyse on asenteesta elämään kaikkinensa. "Joo det är fint att göra.." alkaa jokainen kuulemani ajatus.
Ahvenanmaalla on paljon sellaista nähtävää, jota ei voi kenellekään
oikeastaan luvata. Kesävierailukohteena siellä tapahtuu aina:
purjelaivoja tulee ja lähtee, on musiikkia - ajoneuvojakin on kosolti
sellaisia, jotka saavat ainakin minut haukkomaan henkeäni. Onkohan
siellä lainsäädäntö erilainen kuin meillä? Ainakin ratkaisut ovat. Eikä
se ruotsinkielikään oikeastaan häiritse: maassa maan tavalla ja siellä
ruotsinkieli on päätetty pitää valtakielenä. Siispä alistun. Ja kiitän
joka kerta, kun koen jonkun pinnistelevän suomen kielen kanssa
palvellessaan minua. Mikäpä minä olen mitään vaatimaan - turistipahanen.
Ja nuuka sellainen ;-)
|
Pärinätyttö kääntää katseet maalaismaisemassa. |
|
Kunhan tykitin menemään. |
Maarianhaminasta jatkoin matkaani Sundin kansallismaisemaan. Bomarsund
on tunnetuin sen kohteista - linnoitus jossa oolannin sota oli niin
kauhea engelsmannien seilatessa kahdella sadalla laivalla Suomemme
rannoilla. Nyt turistille on tarjolla alueella linnaa ja linnoituksen raunioita. Kastelholman linnaan kannattaa piipahtaa jopa sisälle. Siellä käydessäni ohjelmassa oli mm. näytöksiä sen ajan elintavoista ja lapsille mukavaa ohjelmaa. Verkkohäkkyröistä oli muotoiltu tellinkeille työmiehiä kuvaamaan rakentamista ja ylläpitoa. Siinä oli seikkailun makua. Asujakin sai kokeilla.
|
Teiden ritari matkailee. |
Minä näen Ahvenanmaalla myös kukkia ja kyläteitä. Kävijälle on eduksi kun varaa
aikaa myös itse linnassa piipahtamiseen ja mäellä ulkoilmamuseossa kiertelyyn. Vaikea on
sanoa, mitä milloinkin näkee mutta kokemisen arvoinen paikka se on
kaikkinensa. Oolannin pannukakkua unohtamatta.
|
Viggen valmis nielaisemaan. Ahvenanmaan asfaltti on punaista. |
Bongarina jatkan matkaani. Haluan ehtiä yöksi Ahvenanmaan saaristoon -
Brändöstä olen varannut itselleni Hotel Gullvivanista huoneen. Ei
mitenkään edullinen sillä kertaa, mutta mahdollinen. Porukassa jos olisi
liikkeellä niin huoneistoon mahtuisi yöpymään useita. Pihassa oli muuten pari GTS Vespaa sillä kertaa - en arvannut että aikanaan minullakin olisi omani. Laivalla tapaan
tanskalaisen moottoripyöräilijän, joka on päättänyt nukkua teltassa
yönsä katajapehkojen suojassa. Kun kerron, että Ahvenanmaalla
jokamiesoikeudet ovat erilaisia, niin tanskan kaveri päättääkin jatkaa
Kustaviin asti samana iltana. Häntä eivät suuremmat lauttamaksut pelota.
Tällä kertaa minulla ei ollut lauttaan moottoripyöräpaikkaa, mutta
varaustoimiston tyttö vakuutti että kyllä sinne yleensä mahtuu. Ainakin
jos on majapaikka varattuna. Ja aina olen muuten kaksipyöräisellä
mahtunutkin.
|
Ahvenanmaan tiet on kapeita ja leppoisia ajella. Tässä silta Kastelhoman linnan liepeiltä. |
Ahvenanmaan saaristo ei kuulu kansallismaisemiin, mutta lempireitteihini
se kuuluu. Niinpä nytkin ajelen Brändön saarella vielä illallakin ja
nautin kylämaisemista. Poikkean pieneen kirkkoon - niitä on joka
saarella - ja mietin mikä kumma saa merimiehen pistämään komean
laivapienoismallin roikkumaan kirkon kattoon. Se on Luonto - Luojan
luoma Luonto. Saariston asukkaalla luonto ja luonnon voimat ovat ihan
eri merkityksessä meihin maakrapuihin verrattuna. Ja Luojan siunaus halutaan kokea niin myrskyssä kuin tyvenessäkin.
|
Suzukini - lähtö on lähellä. Mutta tämä reissu vielä. Bomarsund. |
Seuraavana päivänä palaan Kustavin kautta mantereelle. Vuosnaisten
meriasemalta ostan saaristolaisleipää matkaani, kun en muistanut
Ahvenanmaalta sitä ostaa. Ajan Mietoisista Askaisten kautta
sorapintaista rantatietä Merimaskuun, jossa käyn vielä taukokahvilla
rantakahvilassa. Mietin, että senkin kylän luonne muuttui aika paljon
kun lossi korvattiin sillalla joskus 1990-luvulla. Jotain pientä siinä
on kuitenkin vielä tallella.
Tämän reissun tein moottoripyörällä. Reissu oli melko kallis, sillä
paluumatkalla vaihdoin Suzukini Yamahan FJR matkapyörään. Nooh - ainahan
sitä pitää matkamuistoja olla. Ja olihan sitä mustaaleipääkin.
LINKIT
Kastelholman linna historian näkökulmasta
Sundin kunta lienee Sundin kansallismaisemaa... tuhatkunta asukasta
Sundin kansallismaisema, Ahvenanmaa