TILINTEON HETKI - DAY SIX

Viron Viljandin mäet Vespani kiipesi naureskellen.

Kuuden päivän enduroni oli tulossa päätökseen. Viimeisenä päivänä ajoin Viljandista Tallinnaan ja sieltä sitten illalla laivalla Helsinkiin. Paikan olin varannut kännykkäyhteydellä edellisenä päivänä.

Tallinnan liikenne on minulle aina yhtä epäselvää. Tiedän minne menen, mutta aina eksyn. Ja sitten yhtäkkiä olen satamassa. Tallinnassa jätin Vespani parkkiin vanhankaupungin sivukujalle. Paikka oli hyvä: siinä oli tosin parkkivalvontalappuja kaikkialla ja hinausautojen kuvia. Kävin säännöllisesti katsomassa, onko kaikki hyvin. Svejkin Juures-pubissa söin juustopallot peristeiseen tyyliini ja tepastelin vanhassa kaupungissa turistijoukkojen keskellä. Muistelin niitä rauhallisia hetkiä ja ympäristöjä mitkä olin reissullani kokenut.

Häähumusta ei ainakaan tingitä. Siauliain hääseurueen ajokki.

Kun sitten kerran taas tsekkasin ajopelini tilanteen, niin siinäpä oli vieressä rekka ja iso joukko riskiä miehiä. Ne ihailivat. Sanoin että voin siirtää Vespan pois, kun se on heidän tiellään mutta he kiistivät häiriön. He vain ihailivat eivätkä missään tapauksessa halunneet olla häiriöksi... siispä minäkin annoin olla :D

Liettuassa ja Latviassa muuten Vespa ei ole mikään tunnettu juttu. Skootterikin oli sanana heille outo. Ainakin englanniksi. Omalla laillaan se muistuttaa erilaisista elintasoista. Olemme samaa eurooppalaista perhettä, mutta meistä jotkut vaan on isompia. Ja jotkut saavat pikkuveljien ja siskojen lailla olla mukana.

Laivalla Vespa oli oikeiden moottoripyörien rivissä.

No mitä reissusta jäi sitten käteen? Kokemusta. 1715 ajettua kilometriä. Polttoainetta olin polttanut 2,92 litraa jokaisella sadalla kilometrillä. Ja ei, takapuoleni ei puutunut. Seuraavalla reissulla ajovarusteet ovat minulla paremmat, ja toivottavasti saan mukaani jonkun kaveriksi ajelemaan. Halukkaat ottakoot yhteyttä. Parin kolmen skootterin rypäs on huoltovarmempi, ja saattavatpa jopa kustannukset aleta kun majapaikkoja hommataan kimpassa. Tarvikepuoleen lisään itselleni vararenkaan/paikkauspullon ja varalle myös bensaa ja tilkan öljyä. Sittenpä ei tarvitse niiden tilanteesta olla niin huolissaan.

Minulla on unelma. Se vielä jäi toteuttamatta. Olisi kiva ajaa Vespalla Italiaan. Kesäni teema oli Vespalla Veronaan, mutta pääsin nyt vain köyhän miehen Pariisiin. Olenko pettynyt? No en. Minun Veronani oli tällä kertaa Liettuassa. Se riitti. Jano lähti mutta nälkä jäi. Parhaita ovat ne unelmat, jotka saavat vielä elää.