Aloitin maisembongaukseni Simpeleeltä. Oli nimittäin ihan pakko käydä katsomassa se paikka, missä Pendolinot pysähtyvät kun kotikylässäni Hämeenlinnassa ne eivät pysähdy. Ja mitä siellä näin? No en mitään. Kielteistä asennettani helpotti se, että veturinkuljettajat olivat kyseisenä päivänä lakossa. Mutta tuskin se paljon kuvaa muutti
Mutta ainahan sitä on vastassa yllätyksiä. Joskus (ja yleensä) ne ovat hyviä. Vauhtini tyssäsi heti alkuunsa, kun kohdalle sattui Parikkalan patsaspuisto. Ei varsinainen matkakohteeni mutta mukava tuttavuus ja aikatauluni sekoittaja. Aikaa kului kun kiertelin katsomassa patsaita ja pujottelin jalkamiehenä patsaiden lomassa. Ja napsin valokuvia.
Tähän taukoon sisältyy myös opetus: muista olla tarkkana. Ja ei - en jäänyt rekan alle. Vaan kun jatkoin tuolta stopilta matkaani niin kypäräpuhelimeni ilmoitti että "connection disconnect". Kun pysähdyin paikantamaan syytä (kännykän akku loppu tai jotain) niin en löytänyt koko puhelinta. Olin epähuomiossa unohtanut sen ajokkini takapenkkiläisen paikalle ja eipä se mokoma pysynyt vauhdissa mukana. Onneksi Parikkalan penkat ovat pehmeitä ja puhelin löytyi hiekkakentältä. Tuo toinen kuva on hakureissulta. Mietin peiliin katsoessani että ehkä nuo patsaat ei sittenkään hurranneet ohimarssiani vaan enemminkin varoittelivat pudonneesta kännykästä.
Ja matka jatkui ja kävin honkien kimppuun - eli Punkaharju oli seuraava kohde. Siellä kuluikin tovi, kun halusin luonnonkauniin harjumaiseman tallentaa mieleni lisäksi myös valokuviin ja videoon. Niinpä ajoin harjua edestakaisin ainakin kolme kertaa. Kuvia toki sain mutta varsinainen JackPot jäi puuttumaan. Mutta on se vaan niin kaunis. Tässä pari otosta.
Maisema oli niin kaunis, että siellä nyt aikaa olisi saanut kulutettua kuin paljon tahansa. Eväät olisi hyvä olla matkassa ja motoristipukua kevyempi asuste. Ja kun listaa jatkaa niin onkivehkeetkään ei olisi pahasta ja aikaa viikko. Huomasin muuten että muutkin sitä harjua ajelivat edestakasin. Ja kun vieressä kulki junarata niin näin kun siinä puksutti huoltoveturi... vaikka oli se lakkopäivä. Siitäs saivat simpeleläiset!!!
Minun harrastukseni harjulla oli videokuvaus. En saanut sitä parasta otosta mutta jotain näet tästä VIDEOLINKISTÄ.
Ja koska päivää oli vielä jäljellä niin matka jahtui kohti Savonlinnaa ja Olavinlinnaa. Ja samalla jatkui sarja Suljettu Suomi: itse linnaan en päässyt kun se oli suljettu yksityistilaisuuden vuoksi. Mutta mitä sitä suremaan kun olen siellä käynyt aikaisemmin ja nytkin sain otettua näyttävät otokset Vespasta linnan äärellä rannan puolelta. Mietin kylläkin että onneksi olen vain Hämeenlinnasta.... tokiolaisena harmitus saattaisi olla suurempi.
Mutta savonlinnasta alkoi oikea maratontaival kun suuntasin kohti Ilomantsia. Olin päättänyt että se on seuraava yöpaikkani ja matkaa sinne kertyi mukavasti liki 200 km. Matka sinänsä ei ole ongelma, vaan Vespan polttoainetankin pienuus suhteutettuna matkalle osuviin taajamiin. En nimittäin tiennyt lainkaan, missä seuraavan kerran saisin menovettä ajokilleni ja niinpä päätin tankata aina kun se oli mahdollista. Itä-Suomessa harhaan ajo saattoi äkkiä olla kymmeniä kilometrejä ja tosiaankin ABC-ketju hylkää kulkijan kun tarpeeksi syrjään mennään. Jäljelle jää vain osuuskauppa-aate.
On muuten aika hyljätyn oloinen olo silloin, kun tankin viisari laskee esim 1/4 tankkiin ja et tiedä yhtään koska on seuraava huoltoasema edessäsi. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie... ja vain yksinäinen Vespa laulaa. Suomessa on siis todellakin olemassa Ruuhka-Suomen lisäksi myös Harva-Suomi. Niinkuin Janakkalassa sanovat: taajamien lisäksi myös väljämiä.
