perjantai 29. heinäkuuta 2011

VESPALLA VERONAAN

No se on ollut teemani tänä kesänä. Nyt täytyy myöntää, että en tiedä missä minun Veronani on. Sen tiedän jo nyt, että ei se ole Italiassa asti. Ei tänä vuonna.

Mutta omaa Veronaani kohti aion nyt lähteä. Lähden sinne missä puhaltavat raikkaat tuulet, ja missä vesi saa vihmoa kypärääni jos aurinkoisia päiviä ei matkalleni siunaannu. Parina kesänä olen reissannut moottoripyörällä, ja sitä ei ole ihmetellyt kukaan. Yleinen käsitys on se, että motoristin elämä on huoletonta ja elämä on tarkoitettu seikkailuksi. Nyt kun liikun Vespalla, niin "oikeastiko"-kysymykset ovat jokapäiväisiä. Ehkä aiheellisiakin... sen tiedämme noin viikon kuluttua.





Rengashommiin jouduin jo ennen lähtöä. Venttiili poikki.
Ennen oli toisin. Vespat olivat vaatimattomampia, luottokortit varakkaiden erikoisuutta. Kielitaitokin oli yleisesti niin ja näin, kun hämeen murretta ei kovinkaan Suomen ulkopuolella osattu. Ja köyhä matkalainen taas ei juuri muuta. Silloin on ollut todellisia sankareita, kun Vespalla on huristeltu edes Ahvenanmaan ympäri.

Vuosikymmeniä sitten Vespa tai joku muu kevytajokki oli ainoa mahdollisuus jo pelkästään varallisuuden vuoksi. Nyt se on olevinaan jotain ekstremeä. Joku reissaa Vespalla, mutta toinen minikaivurilla. Soutaenkin on tänä kesänä maailmaa valloitettu - ja siitäkin saatiin aikaan lähestulkoon kansainvälinen konflikti. Melonta, rullaluistelu, uintivaellus. Siinä joitakin etenemistapoja, joita olen sattunut kuulemaan radiosta ajellessani. Todellisia sankareita tänä kesänä olivat fillarilla ranskan ympäriajoon osallistuneet: piikkilankaesteihin törmäily ja joukkokolarit olivat kuin muistikuva menneisiin aikoihin.

No nyt minun suoritukseni alkaa. Vespa on pakattu. Ja minun Veronani odottaa. Ennakkotietojen mukaan odottaa myös aamulla sadealue. Mutta se on sitä ekstremeä. Ootko ajellut sä sadepilven alla, veden virratessa pitkin vaatteitas... ootko lyhentänyt matkaas laulamalla... onko laulu soinut eessä takanas...

Suvussani on muuten joku kulkutauti. Tätä kirjoittaessani on nuorimmainen poika ollut kavereidensa kanssa Lapissa. Omalla autollaan - sekin on ekstremeä. Ajelevat kotiin päin paluumatkalla. He valloittivat jäämeren. Ei maar - tarttee valmistautua nyt aamuun. Nyt olen jo päivän myöhässä, kun takarengas tyhjeni yllättäen. Toisaalta kivempi se remppa oli sittenkin ehkä tehdä kotona.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti