Aika moni kansallismaisema on poimittu ympäristöministeriön listaan vesien ääreltä. Jopa korostetusti. Mielikuvissani Helsinki on kaikkea muuta kuin merta - näen siinä enemmän sielullani kivitaloja, komeata arkkitehtuuria ja mukulakivikatuja. Hallintokortteleita ja kansallisrakennuksia. Vaan ei - Helsinki on kansallismaisemalistauksessa meren ansiosta: merellinen Helsinki!
Skootterilla ajellessa merellisyys on väen väkisin ajoa Kaivopuistoon. Lähisaariin päästäkseen ajokki on hylättävä (paitsi Suomenlinna on poikkeus) ja merellisyys on koettava muin avuin. Siispä Vespa parkkiin lähimpään moottoripyöräparkkiin - ylellisyyttä Helsingin parkkimarkkinoilla. Oma merellisyyden kokemukseni on peräisin piskuiselta vesibussilta, joka ansiokkaasti kiertää lähivesiä esitellen kaikki sen ihanuudet. Olen ollut useita kertoja näillä risteilyillä - eri yhtiöiden versiot - ja aina tullut yhtä hyvän tuulisena pois. Usein jopa hyvin syöneenä.
Jo näiden risteilyalusten olemus on osa kansallisuutta. Lakan tuoksu ja mahonkinen sisustus - jos se nyt sitten mahonkia on. Niin olen kauniisti usein tulkinnut. Sateen sattuessa voi istua sisällä, mutta auringonpaisteessa voi nauttia yläkannella merituulen virvoittavasta vaikutuksesta.
Maistelen sanaparia: merellinen Helsinki. Toden totta, sellainen on aistittavissa kun laittaa kansallismaisemalasit silmilleen. Pyykkimuijat ja helsinkiläisen älymystön saariseikkailut. Pian jo alan elää menneiden vuosien kotimaisia elokuvia: Tauno Palo lipuu paattinsa kautta editseni! Onko tuo salakuljettajien paatti? Taitavat pirtulastit olla menneisyyttä, ja rikollisuuskin on saanut jo uudet kasvot. Ei - niitä emme halua kansallismaisemaamme. Tauno Palo kelpaa.
Mielikuvitus laukkaa. Jos minulla olisi Helsingissä tuollainen vene niin mitä kaikkea tekisinkään? Varmasti keräisin kaveriporukan ympärilleni ja lähtisimme retkelle. Pihlajasaareen, jossa en ole koskaan käynyt? Suomenlinnaan, johon pääsee ilman venhoanikin? Noh, miksei nakuillakin voisi mutta sen verran olen muonaan menevä että eväsretki sen olla pitäisi. Siellä laulettaisiin ja naurettaisiin ja pidettäisiin hauskaa. Ylläni olisi merimieshenkinen teepaita, jossa on sinisiä poikkiraitoja. Totta - mielikuvitusta tämä vain on. Rintakehänikin on oikeasti valahtanut kolmisenkymmentä senttiä liian alas... Mutta kevyt ja rento ote - siihen kykenisin!
Merellisyys ei ole onneksi juppikulttuuria. Hienoja pursia on ollut aina, mutta meri sinällään on koko kansan omaisuutta. Jopa Helsingissä - hyvinvoinnin mekassa - ne edellä mainitsemani pyykkimuijat kuuluvat meren rantaan. Aina on uusia veneilijöitä, joille onni on oma purkki - olkoon se millainen hyvänsä. Perämoottiprutkut kulkevat sulassa sovussa isompiensa keskellä ja luovat sen aidon merellisen Helsingin aistittavaksi.
Vesibussikierros vie Vuosaaren sataman edustalta ja kurvaa jossain vaiheessa kuin vaivihkaa tyystin toisenlaiseen maisemaan. Kaupunkimiljöön sijaan näkyykin rehevää saaristoa ja Tammisalon suunnalla tyystin toisenlaiset väylät. En olisi arvannut, että näinkin kauniita maisemia löytyy Helsingistä. Ja että niin suuri paatti mahtuu niin pienestä solasta. Ajatella - näin lähellä keskustaa on jollain oma vesitaso rannassa odottamassa nousua. Tai noin suuri omakotitalo paheksumassa uteliaiden ohikulkijoiden katseita. Niin se on - faneille löytyy merellisestä Helsingistä omat kohteensa. Rantahuviloita, huvijahteja ja ties vaikka mitä.
Palataan kaupunkiin. Skootterikierroksella yksi kiertämisen arvoinen paikka kaiken merihuuman keskellä on Katajanokka. Haen siis skootterini parkista ja suuntaan sinne. Jotenkin vain viehättää ajella niitä "ramppeja" ylös ja alas kapeita katuja. Niin keskustassa. Ja meri on kuitenkin ihan siinä. Halkolaiturissa voi käydä haistamassa tervan tuoksun - purjelaivatkin ovat osa merellistä Helsinkiä.
LINKIT
Kansallismaisema nro 1 Merellinen Helsinki. Merellisiä kohteita Helsingissä.
Niin ja kuvat näissä tarinoissani ovat omiani. Kuten ajatuksetkin.
 |
| Ruotsinristeilyjen vastapainoksi pieni risteilyalus. |
Jo näiden risteilyalusten olemus on osa kansallisuutta. Lakan tuoksu ja mahonkinen sisustus - jos se nyt sitten mahonkia on. Niin olen kauniisti usein tulkinnut. Sateen sattuessa voi istua sisällä, mutta auringonpaisteessa voi nauttia yläkannella merituulen virvoittavasta vaikutuksesta.
 |
| Lakkaa satamasta. |
Maistelen sanaparia: merellinen Helsinki. Toden totta, sellainen on aistittavissa kun laittaa kansallismaisemalasit silmilleen. Pyykkimuijat ja helsinkiläisen älymystön saariseikkailut. Pian jo alan elää menneiden vuosien kotimaisia elokuvia: Tauno Palo lipuu paattinsa kautta editseni! Onko tuo salakuljettajien paatti? Taitavat pirtulastit olla menneisyyttä, ja rikollisuuskin on saanut jo uudet kasvot. Ei - niitä emme halua kansallismaisemaamme. Tauno Palo kelpaa.
 |
| Tarkka paikka, sano maakrapu. |
Palataan kaupunkiin. Skootterikierroksella yksi kiertämisen arvoinen paikka kaiken merihuuman keskellä on Katajanokka. Haen siis skootterini parkista ja suuntaan sinne. Jotenkin vain viehättää ajella niitä "ramppeja" ylös ja alas kapeita katuja. Niin keskustassa. Ja meri on kuitenkin ihan siinä. Halkolaiturissa voi käydä haistamassa tervan tuoksun - purjelaivatkin ovat osa merellistä Helsinkiä.
LINKIT
Kansallismaisema nro 1 Merellinen Helsinki. Merellisiä kohteita Helsingissä.
Niin ja kuvat näissä tarinoissani ovat omiani. Kuten ajatuksetkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti