ROOKIE RUUKEILLA - Kansallismaisemakatsaus

Alunperin innostuin kiertämään kansallismaisemia siksi, että halusin tutustua isieni maahan. Pikku poikana minulla on ollut mahdollisuus kiertää maaseutuja kun isäni oli kiertävä kauppias ja hän tarvitsi kaltaiseni riskin (17 kg) apumiehen matkoilleen. Eikä tämä paha harrastus ole myöskään aikuisiässä vaikka juuri nuo kilot haittaavat matkantekoa nyt pelkästään vyötäröllä.

Ympäristöministeriö on listannut Suomesta 27 kpl maisemia Kansallismaisemiksi, ja ajattelin että ne jos mitkä pitää nähdä. Aion siis kiertää ne kaikki. Ja niin ryhdyin tuumasta toimeen. Vuosina 2008-2010 olen kiertänyt moottoripyörällä, ja kun Vespan sain alleni niin vaihtui kulkupelikin. Matkani on yhä kesken. Vaan arvoisat skootteritoverini: älkää kavahtako kuvissa esiintyviä moottoripyöriä. Yleensä ne ovat minun. Autolla kiertelyjä en harrastusmielessä ole tähän laskenut mukaan.

Kansallismaisemat, hmm. Mitä se  tuo mieleen? Minulle tulee mieleen Aleksis Kivi ja vanhat hyvät ajat. Luettelon laatijoille mieleen on tullut myös muuta. Onneksi, koska pelkkiä muinaispeltoja katselemalla paljon jäisi näkemättä. Maisema on myös paljon laajempi käsite kuin tässä kotikutoisessa sarjassa tekemäni poiminnot. Minun kohteeni ovat enemmän "paikka" kuin "maisema" - mutta johonkin on raja vedettävä. Ei lintubongarikaan koko vuotta putkella saalistaan seuraa.

Pitäähän sitä ruukilla brankkarikunta olla.

Ensimmäinen kansallismaisemakohteeni suuntautui etelän ruukkialueille. Asun Hämeenlinnassa ja ajoin täältä ensin tuttuja pieniä pikiteitä Janakkalan kautta Renkoon ja sieltä edelleen Lopelle. Jotenkin ajauduin Nummi-Pusulan suuntaan ja - niin karttaahan en juuri matkoillani käytä ja GPS on vain koska olen tekniikkafriikki - lopulta Fiskarsin Ruukkiin. 

Oli se vähän pettymys maisemabongausteni aluksi, myönnän. Turismi on syönyt idean. Tai sitten vain satuin sinne markkina-aikaan kun seutu oli turisteja tulvillaan. Ei se mitään: ei kauneus katoa väenpaljoudellakaan. Ja niinpä näin siellä rauhaisaa vettä, viehättäviä rakennuksia ja tuuletin hieman ajopukuani, joka oli kelistä johtuen hiestä märkä.  Jäätelöä en syönyt.

Kiireen keskellä on rauha ruukissakin.

Mutta mietin kyllä minkälaista elämä on joskus siellä ollut. 1600-luvulla Fiskars on ollut Suomen raudan valmistuksen keskus. Niin historia kertoo. Koskia on valjastettu ja koko kylämiljöö on kasvanut siihen ympärille. Nyt se sama paikka on käsityöläisyyden keskus. Karski työnteko on muuttanut luonteensa aivan toisenlaiseksi. Tykkiteollisuus on nyt tykkimyssyteollisuutta. Eläväinen kylä on kuitenkin yhä kyseessä - kaupan keskus se on tosin enää turismimielessä.

Mutta minä jatkoin matkaani kohti toista ruukkia.  Samalla reissulla sopiva paikka bongattavaksi löytyy Fiskarsista vain noin kolmen kymmenen kilometrin päässä sijaitseva Fagervik - seuraava kohteeni.  Ja tie: se on kuin tehty motoristeille ja skootteristeille. Paikalliset tosin kertoivat että moni kaataa täällä ajokkinsa hiljaisen vauhdin vuoksi - ja kun tien mutkat vaan ovat niin jyrkkiä. Ei ihme että kyseessä on museotie!

Fagervikillä on Fiskarsiin verrattuna yhteistä se, että teollisuus on kiehtonut sielläkin. Eroa taas on siinä, että Fagervikissa elämä on pysähtynyt. Sopivalle tasolle. Kesällä 2008 kun siellä kävin niin kylästä löytyi hylättyjen ja museoitujen rakennusten keskeltä kahvila, jossa istuskelemalla oppii tietämään mitä kiireettömyys on. Siellä ei munkkikahvi lihottanut eikä kaupallisuus rehottanut. Minun sanomanani tämä on positiivinen ilmaus.

Fagervikissa taas toisaalta on saatu paremmin tallennettua se, millaista elämä oli ennen. Museo sinällään on mielenkiintoinen, mutta miljöö puhuttelee minua enemmän. Rapistunut silta  - mikä se oli ennen? Entä millainen olisi museorakennus jos se yhä olisi tulvillaan elämää?

Fagervikissa kannattaa nousta pyörän päältä pois ja kiertää hetki ympäristössä. Kurkkia läheisen kartanon upeaan puistoon ja kävellä mäen päällä punamullattujen talojen reunustamaa kujaa. Kävellä kuin maankiertäjä 1700-luvun tunnelmassa. Ottaa vaikka saappaat pois ja astella avojaloin. Ja miettiä että vieläkö niissä taloissa joku oikeasti vielä asuu. Ja kenen mahtavat olla lastenrattaat portin pielessä.

Voihan tämä olla luonnevikakin. Ehkä olen unohdettujen kylien mies. Mutta onnellinen sellainen :)

LINKIT
Kansallismaisema nro 5 POHJAN RUUKKI

Kansallismaisema nro 4 SNAPPERTUNA - FAGERVIK

Pohjan ruukki käsittää vain tietyn kohteen, vaikka ruukkeja on useita. Heille se oli koko elämä - minulle hetki. Sellaista se on. Turismi.