ASENNETTA - Kansallismaisemakatsaus IV

Kansallismaisemien bongauksessa osa kohteista on helposti tavoitettavissa - osa vaatii hieman enemmän valmistelua. Kun perusbongarina aikomukseni on lähinnä piipahtaa kohteessa - ei jäädä asumaan - niin Ahvenanmaan Sundin kansallismaisema ei istu peruskuvioon. Vaikka kuinka suunnittelin, niin väkisinkin yksi yö pitää olla reissussa. Ja kun asun Hämeenlinnassa niin mukavuussyistä päädyn kahden yön ratkaisuun.

Jo Ruissalon kohdalla on sisäsuomalaiselle nähtävää.

Ahvenanmaalle olen tehnyt lukuisia retkiä fillarilla, mopolla ja muilla kulkupeleillä. Sinänsä uutta on siis aika vähän. Nyt suunnittelin retkeni siten, että matkustan Maarianhaminaan Turusta aamulautalla ja paluun teen seuraavana päivänä saaristoreittiä myöten. Näin pystyn hyödyntämään Ålandsfärjanin edulliset saaristolautat ja vähennän reissuni kustannuksia. Aamulautalle ehtiäkseni menen jo edellisenä iltana Turkuun ja yövyn hotellissa. Kohdalleni ei osunut tiistai, jolloin skootteristit kokoontuvat Manuelaan, vaan keskiviikko, jolloin Aurajoen jokirantaan kokoontuvat kaikki kaksipyöräiset pörriäiset. Siinäkin oli kohdetta minulle - vaan jatketaan: Ahvenanmaa tähtäimessä.

Laivalipun saaminen viimetimpassa osoittautui aika isoksi haasteeksi. Parin päivän soittopommitusten jälkeen tärppäsi ja vasta sen jälkeen aloin suunnitella paluureittiä yksityiskohtaisemmin. Viking Linen punainen paatti vei minut aamupäivällä Maarianhaminaan. En muistanutkaan kuinka se kaupunki on kesää ja turismia tulvillaan. Viihdyn siellä - olen aina viihtynyt. Siellä asuu kansa, joka on ylpeä maakuntansa väreistä. Ja joka esittelee avoimesti jokaisen juhannussalkonsa pitkänä perinteenä.

Ei yski ei. Ei vielä.

Asenne - se on siellä kohdallaan. Mietin siellä liikkuessani että ahvenanmaalaisuus heijastuu minulle jonkinlaisena asenteena, vaikka maisemia tulin katsomaan. Juuri vierailuni päivänä satamakortteleissa on meneillään "maamoottorien kokoontumisajo". En malttanut millään jatkaa sieltä matkaani, kun katselin kylän pappojen innostusta yskähtelevän moottorin yskähtäessä kahdesti, ja kun sen yskähtely muuttui hiljalleen tasaiseksi köhinäksi. Ja se käy. Oih tuota miehistä tunnetta tekniikan hallitsijana!! Voiko noin pienessä rakkineessa asua onni? Tuskin - kyse on asenteesta elämään kaikkinensa. "Joo det är fint att göra.." alkaa jokainen kuulemani ajatus.

Ahvenanmaalla on paljon sellaista nähtävää, jota ei voi kenellekään oikeastaan luvata. Kesävierailukohteena siellä tapahtuu aina: purjelaivoja tulee ja lähtee, on musiikkia - ajoneuvojakin on kosolti sellaisia, jotka saavat ainakin minut haukkomaan henkeäni. Onkohan siellä lainsäädäntö erilainen kuin meillä? Ainakin ratkaisut ovat. Eikä se ruotsinkielikään oikeastaan häiritse: maassa maan tavalla ja siellä ruotsinkieli on päätetty pitää valtakielenä. Siispä alistun. Ja kiitän joka kerta, kun koen jonkun pinnistelevän suomen kielen kanssa palvellessaan minua. Mikäpä minä olen mitään vaatimaan - turistipahanen. Ja nuuka sellainen ;-)

Pärinätyttö kääntää katseet maalaismaisemassa.

Kunhan tykitin menemään.

Maarianhaminasta jatkoin matkaani Sundin kansallismaisemaan. Bomarsund on tunnetuin sen kohteista - linnoitus jossa oolannin sota oli niin kauhea engelsmannien seilatessa kahdella sadalla laivalla Suomemme rannoilla. Nyt turistille on tarjolla alueella linnaa ja linnoituksen raunioita. Kastelholman linnaan kannattaa piipahtaa jopa sisälle. Siellä käydessäni ohjelmassa oli mm. näytöksiä sen ajan elintavoista ja lapsille mukavaa ohjelmaa. Verkkohäkkyröistä oli muotoiltu tellinkeille työmiehiä kuvaamaan rakentamista ja ylläpitoa. Siinä oli seikkailun makua. Asujakin sai kokeilla.

Teiden ritari matkailee.

Minä näen Ahvenanmaalla myös kukkia ja kyläteitä. Kävijälle on eduksi kun varaa aikaa myös itse linnassa piipahtamiseen ja mäellä ulkoilmamuseossa kiertelyyn. Vaikea on sanoa, mitä milloinkin näkee mutta kokemisen arvoinen paikka se on kaikkinensa. Oolannin pannukakkua unohtamatta.

Viggen valmis nielaisemaan. Ahvenanmaan asfaltti on punaista.

Bongarina jatkan matkaani. Haluan ehtiä yöksi Ahvenanmaan saaristoon - Brändöstä olen varannut itselleni Hotel Gullvivanista huoneen. Ei mitenkään edullinen sillä kertaa, mutta mahdollinen. Porukassa jos olisi liikkeellä niin huoneistoon mahtuisi yöpymään useita. Pihassa oli muuten pari GTS Vespaa sillä kertaa - en arvannut että aikanaan minullakin olisi omani. Laivalla tapaan tanskalaisen moottoripyöräilijän, joka on päättänyt nukkua teltassa yönsä katajapehkojen suojassa. Kun kerron, että Ahvenanmaalla jokamiesoikeudet ovat erilaisia, niin tanskan kaveri päättääkin jatkaa Kustaviin asti samana iltana. Häntä eivät suuremmat lauttamaksut pelota.
Tällä kertaa minulla ei ollut lauttaan moottoripyöräpaikkaa, mutta varaustoimiston tyttö vakuutti että kyllä sinne yleensä mahtuu. Ainakin jos on majapaikka varattuna. Ja aina olen muuten kaksipyöräisellä mahtunutkin.

Ahvenanmaan tiet on kapeita ja leppoisia ajella. Tässä silta Kastelhoman linnan liepeiltä.

Ahvenanmaan saaristo ei kuulu kansallismaisemiin, mutta lempireitteihini se kuuluu. Niinpä nytkin ajelen Brändön saarella vielä illallakin ja nautin kylämaisemista. Poikkean pieneen kirkkoon - niitä on joka saarella - ja mietin mikä kumma saa merimiehen pistämään komean laivapienoismallin roikkumaan kirkon kattoon. Se on Luonto - Luojan luoma Luonto. Saariston asukkaalla luonto ja luonnon voimat ovat ihan eri merkityksessä meihin maakrapuihin verrattuna. Ja Luojan siunaus halutaan kokea niin myrskyssä kuin tyvenessäkin.

Suzukini - lähtö on lähellä. Mutta tämä reissu vielä. Bomarsund.

Seuraavana päivänä palaan Kustavin kautta mantereelle. Vuosnaisten meriasemalta ostan saaristolaisleipää matkaani, kun en muistanut Ahvenanmaalta sitä ostaa. Ajan Mietoisista Askaisten kautta sorapintaista rantatietä Merimaskuun, jossa käyn vielä taukokahvilla rantakahvilassa. Mietin, että senkin kylän luonne muuttui aika paljon kun lossi korvattiin sillalla joskus 1990-luvulla. Jotain pientä siinä on kuitenkin vielä tallella.


Tämän reissun tein moottoripyörällä. Reissu oli melko kallis, sillä paluumatkalla vaihdoin Suzukini Yamahan FJR matkapyörään. Nooh - ainahan sitä pitää matkamuistoja olla. Ja olihan sitä mustaaleipääkin.

LINKIT
Kastelholman linna historian näkökulmasta
Sundin kunta lienee Sundin kansallismaisemaa... tuhatkunta asukasta
Sundin kansallismaisema, Ahvenanmaa