KAUNEUS KATSOJAN SILMISSÄ

Vespaveikkona haluan aina kauas. Miksi? No koska siellä on nättiä ja erilaista. Tahdon sinne missä on aurinkoa ja talot on tehty savesta. Sinne missä tien pinta pölisee kurvaillessani kyläteitä - niin ja pienissä kirkoissa on opas, joka haparoivin sanoin kertoo kirkon historiasta. Ai niinkö, totean siihen hämmästyneenä.

Hacienda Hämylinna. Albertin kellari. Parin jälkeen pääsee tunnelmaan.

Haluan sinne missä on mutkaisia teitä, joita pääsee eteenpäin ja voin nopeasti saavuttaa uusia reittejä. Kurvi toisensa perään houkuttaa keskipakoisvoiman esiin vääntäessäni kaasuhanaa - ja tunnen, en pelkkää G-voimaa, vaan GTS-voiman puristavan pakarani satulan takareunaa kohti. Käteni venyvät kuin kumilanka pelkästä voiman tunteesta pitäessäni tiukasti kiinni Vespani ohjaustangosta.


Missä on kauas? Enpä tiedä. Pari viikkoa sitten ajelin alle viidenkymmenen kilometrin säteellä kotoa ja löysin monta kaunista paikkaa. Unohdettuja myllyjä. Valjastamattomia puroja. Tapasin tielläni onnellisia lampaita joiden rauhaa en tohtinut häiritä edes valokuvauksellani. Vaikka huutelivat perääni että ota mukaan -- MÄÄ, ja MÄÄ ja MÄÄ. En ottanut. Niin moni laumassa olisi pettynyt.

Komea maisema? Täällä asuville se on vain Tyrvään kirkon törmä.

Onko Italia tarpeeksi kauas? Entä Viro? Onko vasta Argentiina tarpeeksi kaukana? Tuskin edes se. Jokuhan on syntynyt siellä ja hänelle se on lähellä. Arvio paikan kaukaisuudesta tai erilaisuudesta on katsojan silmissä. Eikä edes sitä: oma kotikylä on kaikkein rakkain ja se ei todellakaan ole kaukana omasta asuinpaikasta. Hankala juttu siis.

Oletteko koskaan miettineet miltä oma kotikontu näyttää turistin silmissä? Havahduin tähän yhtenä päivänä kun ajelin Hämeenlinnan tietöiden runtelemassa kaupungissa. Poistuin keskustasta Helsingin suuntaan ja kurvasin ekalta rampilta kymppitielle. Siinä se oli - turisti-look. Vanajan kirkko. Hylätyt tehtaat. Järveä ja vehreyttä. Tietöitä. Se oli oma sielunmaisemani. Tuttu johon voi turvautua, koska jokaisen pitkän poissaolon jälkeen se vain on hyvä nähdä. Toinen samanlainen on yhden pellon laidalla tuossa lähellä. Ja kolmas kun kapuan Hattelmalan harjulle ja piipahdan sieltä metsäpolulle. Sielunmaisemat kokoelmana. Yksi on Keski-Suomessa mökillä.

Rovaniemi. Kyltti kertoo.

Aikomukseni oli alunperin tänä kesänä ajaa kauas. Nyt aion ajaa lähelle. Sinnekin on pitkä matka. Jos kierrän Suomen Kansallismaisemat, niin matkaa tulee hyvinkin yli kaksi tuhatta kilometriä. Vaikka osan olen jo kiertänyt. Ja miksikö? No koska vespaveikkona haluan aina kauas. Vaikka se olisi lähelläkin.

Lordiaukio muuten pitäisi liittää kansallismaisemiin. Vedonlyönnin seurauksena ajoin sinne moottoripyörällä v 2006 kun Lordi voitti Euroviisut. Niin ja ensin ostin sen moottoripyörän. Sittemmin moottirpyörä jalostui Vespaksi.

p.s. Aion blogata tänne ne kaikki Kansallismaisemat. Niitä on kaksikymmentäseitsemän (lue: 27 kpl). Sarja alkaa tällä viikolla...