KÄÄNTEENTEKEVÄÄ

Ennustaminen on vaikeaa. Etenkin tulevan ennustaminen. Ja nyt puhun liikenteestä. Olen nimittäin lomani aikana opetellut tunnistamaan merkit, joiden perusteella osaan arvata tulevan. Tässä muutama vinkki.

Jono kulkee pikatietä keskivertoa vauhtia. Yht'äkkiä vauhti alkaa hidastua. Jarruvalot alkavat rytmittyä aaltoilevaksi liikkeeksi. Etummainen auto - ikääntynyt diesel - alkaa huojua ajorataa vasemmalle ja oikealle. Horjumiselle ominaista ovat pitkät, loivat kaarrokset. Mikä se on? Oikein. Tämä eka oli helppo. Se on Mäkisen mökki. Sukulaismies siihen poikkeaa viidentoista vuoden tauon jälkeen. Ja muisti reitin muitta mutkitta.

Jono  kulkee keskustan ruuhkassa epätasaisella vauhdilla. Jokaisessa valoristeyksessä jäädään punaiselle., Edellä ajavan takapuskuri on välillä yllättävän lähellä etupuskuriasi. Hän ajaa ehkä liiankin lähellä. Yhtäkkiä edellä ajava käännähtääkin oikealle, mutta pysähtyy. Sen jälkeen vilkku oikealle syttyy jarruvalojen seuraksi. Vältät törmäämisen täpärästi. Mikä se on? Se on se trendikäs nuori ja energinen naiskuljettaja, joka puhuu kännykkään ja syö purkkaa vaivattomasti ajaessaan. Ei häiritse keskittymistä. Hän kääntyi oikealle kuten pitikin. Hyvin näet jaksoin keskittyä :D

Kristallipallo.

Pikatie, vauhti reipas ja jono katkeamaton. Kolme mopoa, joista viimeinen on moposkootteri. Suunta alkaa elää. Päät pyörivät jonon kärjessä, mutta katse ei osu taakse. Peileistä katsotaan vain historiaa. Mopon ajolinja alkaa lähetä uhkaavasti keskilinjaa, ja noin kaksikymmentä metriä ennen tienhaaraa menopeli heilahtaa vasemman kaistan yli tien pientareelle ja sieltä oikopolulle. Jono jarruttaa, mutta torvetkaan eivät soi - miksi ne edes soisivat, kun syylliset ovat jo metsässä. Mikä se on? Oikein . . . kesämopo!! Ja perässä kaksi sen lajitoveria.

Nyt taas maantiellä. Henkilöauto ja peräkärry, jonka vauhti alkaa hidastua yllättävän nopeasti.. Kärryn valot alkavat vilkkua järjestyksessä: oikea parkki, vasen jarruvalo, pimeä, oikea parkki, vasen jarruvalo, pimeä.... Mikä se on? No kääntyyhän se. Hidastamme ja katsomme kauempaa minne. Aarne se siinä vie mökille sementtisäkkiä peräkärryllä. On se niin näppärää, kun kerran vuodessa voi käyttää omaa kärryä!!!

Pitkä suora ja keltainen viiva. Edessä vaaaaaaaaltava härveli, jossa piikkejä sojottaa joka suuntaan. Mutamöhkäleitä. Savipaakkuja. Ainakin neljä riuskaa rengasta. Tyyli pomppiva. Mikä se on? Maaseutua ei voi tuoda, mutta voi ainakin seurata hitaasti sen etenemistä.... Peltotraktori se siinä siirtyy pellolta toiselle. Tai puimuri. Ajoneuvolaji selviää toisinaan vasta lehdestä.

Ja sitten niitä, jotka kulkevat tyylillä.

Jono kulkee kylätietä keskivertoa vauhtia. Autoja on harvakseen, mutta niitä on näkyvissä koko ajan. Tien piennarta kulkee leningissään elämän ehtoopuolta tavoitteleva polkupyöräilijä. Mummupyörällä. Huivi on tiukalla ja kernistä tehty kauppakassi tarakalla. Kassissa on marimekkokuosi ja kyydissä kevytmaitoa. Ja papalle pilsneri. Mutta nyt tarkkana: oikea olkapää eteen ja ylös, ylävartalo nojaa vasemmalle ja pää kallistuu oikeaa olkaa vasten. Pää kääntyy lievästi vasemmalle ja katse jyrkästi vasemmalle. Vasen käsi alkaa vetää ohjaustankoa. Mikä se on? Se on Hiliman suuntamerkki. Vasemmalle singahtaa.

Näitä kun miettii, niin huomaa kuinka väärässä suomalaisten jäyhyyttä korostavat ihmiset ovatkaan. Mekö muka emme viesti tai kuuntelisi toisiamme? Päin vastoin!!! Onnettomuustilastojen valossa kuuntelemme tarkkaankin - yllättävän harvoin nimittäin rysähtää. Me kuuntelemme sitä body languagea. Ja kehon viestinnän mikromerkkejä. Ruumiin kieltä eläväisessä liikenteessä.