tiistai 24. huhtikuuta 2012

NAVETAN VINTILTÄ

Terveisiä navetan vintiltä. Niin - ei sitä aina tartte ajaa laittaakseen terveisiä. Voi myös vain haaveilla. Istua oman ajopelin äärellä hetken ja vaipua ajatuksiin. Ja kirjoittaa että "Terveisiä!" ja luulla että joku lukee.
Internet, tämä ihmeiden taikaloota, on tuonut ihan uuden ulottuvuuden harrastuksiin. Kesällä voi viilettää vespaillen vinhasti paikasta toiseen - talvella on ajamisen suhteen sitten hiljaisempaa. Mutta talven pimeydessä voi viritellä ajatuksia. Vain ajatuksia koska Vespan virittäjänä olen perin onneton - syntynyt peukalo mutterin sisässä.

Minusta on ollut hienoa odottaa lajitovereiden kanssa kimpassa kevättä. Hauskinta on että harvaa heistä tunnistaisin edes Easypartsin jonossa - jossa en ole koskaan edes käynyt. Eivät taidottomat niissä jonoissa viihdy - minä odotan kesää kynä kädessä. En tunnista näitä kevään odottajia myöskään silloin, kun kesällä kurvaamme vastakkain. Kypärähän kaikilla on päässä ja facebookin kuva muutenkin on ollut kuitenkin kahdeksan vuoden takaa. Tai scooterin merkki tai kuraläppä tai mopsi. Cafe Manuelassa tai Regatassa voimme istuskella nenät vastatusten ja näen vain mukavia ihmisiä. En tuttuja. Onko sillä jotain väliä? Ehkä ei.

Navetassa kevättä on odotettu aina. Kun laajennetaan navetan käsite nykyajan talleihin, niin tiettyä yhtenevaisyyttä on näkyvissä: tule kevät! olen valmis kevät!  Ja kun lumi sulaa niin ilmassa on sulaa hulluutta! 

Tulee mieleeni tilanne parin vuoden takaa kotini pihapiiristä, kun lintupoikue oli jättämässä pesäänsä. Yksi rääpäle, pienin ja vähäisin, ei uskaltanut lähteä. Mutta kaveri kannustivat. Olivat räystään reunalla tunti tolkulla ja odottivat viimeisenkin pyrähtävän liikenteeseen. Samaa henkeä olen nyt havainnut omien lajitovereiden kohdalla: kannustusta ja rohkaisua. Että "lähde!!".  Että "mene!!". Ja räystään reunalla odotamme kaikki että viimeinenkin irtoaa talliltansa. Ja sitten ajamme niin että pölisee. Ja pörisee.

Ja vielä sekin on yhteneväistä niiden navettaelukoiden kanssa - nyt puhun taas nautaeläimistä - että riemu on rajaton kun lumi lopulta kaikkoaa. Siinä meinaan aitaa katuu ja raitit rytisevät! Ja kaikkialta kuuluu kuittaus feispuukiin että "Hei me lennetään!" ja että "Katsokaa - ajan ilman järkeä!" ja että "Voi tätä vapauden tunnetta!".

Kevät. Virtuaali muuttuu todeksi. Kaveruus vaihtuu kehuskeluksi. Ei anneta näkyvä pilata näkymätöntä riemua. Ajellaan vaan. Ja moikataan tuntemattomia.



2 kommenttia:

  1. Hauskasti kiteytetty tuo kevään odotus! Näinhän se tuppaa menemään, paitsi että en ole malttanut parina viime vuotena odottaa ”varsinaisen” ajokauden alkua, vaan olen käynyt Vespalla vuoden ensimmäisellä ajokierroksella uudenvuoden päivänä. Jos pakkasta on kymmenenkin astetta, niin lumi pitää jo hyvin kesärenkaiden alla. Toki kyläläiset ovat varmaankin pitäneet minua friikkinä, jonka punainen Vespa varovasti kääntyy mutkasta esille – kuin tunnustellen pitoa.

    Noin muuten ajokausi on meillä yleensä alkanut huhtikuun alussa, vähän keleistä riippuen. Kerran muistan päästelleeni huhtikuun alussa vanhaa kolmostietä Miemalan kohdalla -1 asteen pakkasessa kuivaa, sulaa tietä. Menopelinä oli silloin kaksitahtinen, ilmajäähdytteinen Mz 250 ETZ, joten ennemmin siinä kuski kylmettyi kuin pyörä. Vespa, se vasta jotain on ja kaunis kesäinen ajopäivä. Aivan kuten Hämeenlinnan torilla mainitsit: ”hyväntuulen vehje”.

    terveisin Vespa LX 150ie:n uunituore omistaja

    VastaaPoista
  2. Myös mun ajokausi on alkanut pienellä varaslähdöllä. Yleensä maaliskuussa. Pieniä pyrähdyksiä toki aluksi. Ja yhtenä vuonna ajoin (CB Honda 500:lla) viimeisen ajoni kymmenen asteen pakkasessa 10. joulukuuta. Lunta ei ollut, mutta visiiri tuppasi menemään huuruun kaupungissa :D

    Kiva törmätä lajitovereihin kotikaupungissa. Pidetään lippua korkealla. Jos vauhtiin päästään niin se saattaa jopa liehua :)

    VastaaPoista