Vespaa en ole vuokrannut. Minulla oli lupaava kontakti joka vuokraa Primaveraa. Kävimme kirjeenvaihtoa ja minulle selvisi, että vuokraamoa ei ole - palveluun kuuluu että retropeli tuodaan sinne mihin pyydän. Hienoa! Niin ajattelin. Harmi vaan että kautensa ei vielä ollut alkanut ja firman retromies on hukassa. Sellaista sattuu - toivun.
Sain uusia kontakteja modernin Vespan vuokraajiin. Yksi ei vastannut yhteydenottoihini mutta toisen löysin. Siisti puoti ja ajopelejä oli. Mutta minimiaika päivä (55 eur 125 cc). Se nyt vielä on kohtuullista mutta vakuutta pyysi luottokortiltani 1600 euroa! Minulle se on liikaa. Pitää ehkä noita hotelleja maksella kuitenkin ja jos vaikka vakuus ei heti vapaudukaan... En ottanut riskiä.
Sain tältä positiivisuutta huokuvalta kontaktiltani kuitenkin kivan vierailukohteen... Les Annees Scooter Paris. Siispä sinne metromatkalle. Löysin. Hieno paikka. Myy vespakrääsää ja huokuu historiaa. Minun paikkani. Mutta kiinni. Ikkunasta näen että historian havinaa siellä todella on mutta telkien takana.
Ja mitä opin. Ranskalainen visiitti tarkoittaa nopeaa vierailua jossakin. Maalaisleipä vaatii aikaa kohottamiseen ja aromit syntyvät kypsyttämällä kuin viinissä ikään. Ei siis nautinnollista vespavuokraustakaan loihdita lennossa. Asiakas kypsytetään ja vaikka olen jo ihan kypsä niin yhä haaveilen. Ajaisinko tänne omallani, hmmm. Ainakin täällä olisi kavereita. Nautinto on tämän kansan toinen nimi.
- Posted using BlogPress from my iPhone
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti