lauantai 21. toukokuuta 2011

VIISAAT VÄYLÄT

Suomalainen tienrakennus ei nauti tällä hetkellä täyttä luottamustani. On täällä kylmä ja siksi jää... Se on totta. Mutta se selittää vain railot ja pomput.

Peräänkuulutan nyt teiden kauneusarvoja. Olen juuri tallustellut Wienin katuja pari päivää, ja ihaillut sitä kortteleiden kirjoa mikä on jo keskustan alueella. Mukulakivetystä tai vastaavia täällä ei ole haudattu, vaan sileäksi kuljettu kivi saa yhä lämmöllään olla merkki historiasta ohikulkijalleen. Jokainen kuja on erilainen. Levähdyspaikka, silta tai patsas on tällätty siihen missä joenmutka antaa aihetta pysähtymiseen. Jos ei jokea ole niin vanhoja rakennuksia on.

Täkäläistä kiireettömyyttä myös ihailen. Aggressio on poissa ajotyylistä ja kirjava vespajoukko täydentää rauhallista ilmapiiriä. Tulee hyvä olo. Arvoautot liikkuvat tyhjäkäynnillä. Ainakin lähes.

En tiedä millä ydinkeskusta on saatu näin väljäksi. Varmaan täällä parkkipetet ja parkkipirkot ovat kovasti parjattuja. Raitiovaunuja ja busseja ainakin menee tämän tästä, joten uskon että sujuva joukkoliikennekin rohkaisee jättämään auton kotiin.

Ollapa meilläkin sellainen pääkaupunki, jossa hevosvaljakot kulkisivat turistikuormasaan esittelemässä keskustaa Sibeliuksen soidessa taustalla. Finlandia hymnin seesteinen osuus avautuisi ilmoille samaan aikaan kun senaatintori ilmestyisi näköpiiriin. Mutta se melu. Sekin pitää saada pois, jotta kavion kapse kuuluu. Ja betonit piiloon jotta historialle jäisi tilaa. Meidän pitää tehdä se itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti