SULJETTU SUOMI - KANSALLISMAISEMIEN BONGAAJAN RISKIT

Olen kiertänyt jo muutaman vuoden ajan Suomea bongaten Kansallismaisemia. Nyt olisi vuorossa Itä-Suomi, joka on omanlaisensa haaste. Itä-Suomi on alue, josta et oikeastaan vahingossa aja läpi vaan sinne pitää lähteä varta vasten. Toisaalta auringonnousun suunnassa on paljon sellaistakin nähtävää, joka eivät kuulu bongauslistaani mutta mikä pitää muuten vain nähdä.

Suunnitelma oli selkeä: 3-4 yötä ja kohteet: Imatrankoski, Punkaharju, Savonlinna, Ilomantsin vaarakylät, Koli ja Väisälänmäki. Tehokasta kuin mikä!! Helppoa kuin heinänteko vaikka elokuu olikin kyseessä. Siispä pakaasit kyytiin ja paanalle!! Vespa vieköön tätä tunnelmaa!!

Vespan kanssa matkatessa mukaan otetaan vain tarpeellinen. Passi on hyvä olla ja hammasharja. Ja teltta kun ihan ei ollut tietoa yöpaikoista. Työkaluja sen verran että jos joku menee rikki niin saan ainakin purettua. Varakanisteriin bensaa, koska normaalisti tankillisella ajettu noin 200 km ei ehkä takaa vielä bensiiniaseman vastaantuloa Korpi-Suomessa. Ajoasuksi valitsen tällä kertaa mallin arktinen: moottoripyörätakki ja -housut. GoreTex. Elokuun pimenevät illat ovat myös viileneviä vaikka pohjoiseen ajettuna pimeän aika onkin lyhyempi.


IMATRAN IMPI

Ensimmäinen etappini oli Imatrankoski. Siispä varasin netin kautta Imatralta hotellin ja lähdin matkaan. Jo heti matkalla törmäsin esteeseen: Salpalinja. Pysäyttää turistin siinä kuin vihollisenkin. Siinä meni tovi kun paseerasin Vespani kivikon keskelle ja tähtäilin sopivia kuvakulmia panssariesteiden keskellä. Ja tunsin olevani osa satavuotiasta Suomea...

Seuraavaa reissua varten opin myös jotain tärkeää ja uutta: pidä navigaattori ajan tasalla ja suunnittele reitti. Minun reittini kulki moottoritien kaltaisia reittejä vaikka tykkään ajella pienempiä väyliä. Täällä kertaa annoin sen itselleni anteeksi koska alkoi tulla ilta ja Vespakin rallatti jotenkin iloisesti. Ja koska tietöitä ja poikkeusreittejä oli niin paljon ja monessa kohden, että pelkäsin pian olevani Äiti Venäjän syleilyssä vaikka sinne en varsinaisesti tähdännyt.

Hotellin olisin voinut valita paremminkin. Imatralla vasta muistin, että jotenkin tämän reissun henkeen olisi sopinut paremmin Imatran Valtionhotelli. No nyt valintani oli toinen --- kävin silti poseeraamassa kuvan tuon kaunokaisen edessä.

"Imatra itsessään ei säväyttänyt kuin sen Imatrankosken osalta". Niin suunnittelin kirjoittavani tähän blogiin kulkiessani yöllä hiljaisessa, suorastaan uneliaassa keskustassa. Olin väärässä. Kun aamulla menin kävelemään Imatrankosken partaalle niin se oli KUIVA!!! Satuin siis bongaamaan koskea juuri silloin kun pato oli remontissa!! Mutta ei se oikeasti haitannut tahtia, koska molemmin puolin koskea on puistoalueet, jossa riittää nähtävää ja kosken jylhät kivikot kuivanakin vakuuttavat mahtavista kuohuista kun aikanaan padot aukeavat. Eli kun menet Imatralle niin varaa aikaa niin näet paljon.

Niinpä kun koski ei kuohunut niin tyydyin retkeilemään koskea reunustavilla puistoalueilla. Ei ole huonojalkaisen hommaa se. Imatran Impikin löytyi kosken kainalosta. Laitan tähän videon sen kuohuista. Siis kosken. Impi on tuo kylmempi tuossa edustalla.

To be continued... jatkanhan minä...